Synnyin Viitasaarella ja vietin nuoruuteni Oulun kupeessa Limingassa. Ylä-asteen suoritin Oulun kansainvälisessä koulussa ja lukion Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiossa. Helsinki oli jo lapsuudestani lähtien toinen koti.
Kiinnostus politiikkaan syttyy
2012-2014. Politiikka alkoi aidosti kiinnostaa minua ensimmäisen kerran lukiossa, kun osa kavereistani sai äänestää vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Jännitimme yhdessä Haaviston puolesta.
Kiinnostukseni syveni armeijassa, kun päivittäinen Helsingin Sanomien lukeminen juurtui arkeeni. Tätä sävytti aika, jolloin keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä esitteli politiikan kakkaraa, demariministereitä kierrätettiin itkun kautta, ja Kevan toimitusjohtaja joutui eroamaan kriisin keskellä. Oli uutisointia, kuinka perussuomalaisten kansanedustajan vieras teki eduskunnassa natsitervehdyksen ja Päivi Räsänen ohjeisti Suomen kansaa seuraamaan Raamattua lain sijaan.
Politiikan maailma tuntui sakealta.
Kiinnostus politiikkaan syvenee
2015-2017. Armeijan jälkeen lähdin opiskelemaan yliopistoon Skotlantiin. Nuorena opiskelijana totuttelin uuteen arkeeni samalla, kun Iso-Britannia kävi läpi sen vuosikymmenen merkityksellisempiä hetkiä. Skotlannissa edettiin harppauksia kohti itsenäisyyttä värikkään yhteiskunnallisen keskustelun siivittämänä. Kansanäänestyksen lopputuloksena itsenäisyys ei kuitenkaan toteutunut. Tämä käynnisti kuitenkin kiinnostukseni brittipolitiikkaan, ja samalla aloin etsimään siitä vertailupintoja Suomeen. Skotlannissa asuminen tarjosi näkökulmia luokkayhteiskunnasta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta. Näissä oli erilaisia ääripäitä. Reseptilääkkeet sai apteekista maksutta, mutta tiettyjä Glasgown alueita piti välttää turvallisuussyistä.
Poliittinen myllerrys ei päättynyt Skotlannin itsenäisyyden kansanäänestykseen, sillä seuraavaksi käytiin äänestämässä EU-erosta, brexitistä. Tulos järkytti monia. Tämä sai minut pohtimaan syvällisemmin yhteiskunnallisten päätösten vaikutuksia. EU-jäsenyys, ja sen myötä tarjottu maksuton yliopistotutkinto oli mahdollistanut neljä merkityksellistä vuotta osana yliopistoyhteisöä. Brexitin jälkeen tämä mahdollisuus katkaistiin ja useat eurooppalaiset opiskelijat katosivat Skotlannin yliopistokaupungeista. Kuten minäkin.
Kiinnostus politiikkaan realisoituu
2018-2025. Skotlannin jälkeen suuntasin tulppaanien ja tuulimyllyjen maahan Hollantiin, jossa suoritin psykologian maisterin tutkinnon. Hollannin kauniit kaupungit ja koko maan kattava sujuva julkinen liikenne herättivät toiveita vastaavasta myös kotimaassani. Opintojen lopulla, muutamien sattumien kautta, päädyin opintoihini kuuluvaan harjoitteluun Suomeen, MIELI ry:n Itsemurhien ehkäisykeskukseen.
Harjoittelun jälkeen jatkoin työskentelyä järjestössä ja etenin vaiheittain vastuullisempiin tehtäviin. Ensin kriisityöntekijäksi, siitä Itsemurhien ehkäisykeskuksen päälliköksi ja lopulta johtavaksi psykologiksi. Työni mahdollisti väyliä yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön, joka konkretisoi aidon mahdollisuuden osallistua meitä kaikkia koskeviin yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Tutustuin inspiroiviin ihmisiin ja tein töitä muun muassa sen eteen, että Suomeen saataisiin lainsäädäntöön terapiatakuu. Jaoin osaamistani Suomen suurimpiin medioihin. Sieltä syttynyt halu edistää omien arvojeni mukaista maailmaa ovat nyt tuoneet minut tähän pisteeseen – ehdokkaaksi Helsingin kuntavaaleihin.
Lisäksi mielessäni on yksi konkreettinen, ehdokkuuteni liikkeellepannut hetki. Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran lausunto siitä, että empatia ei kuulu politiikkaan. Viesti on käsittämätön ja pelottavan kylmä. Mielestäni empatia on erottamaton osa ihmisyyttä sekä sivistystä. Empatia ei poissulje kykyä tehdä vaikeita poliittisia päätöksiä. Sitä vastavoimaa aion nyt myös ehdokkaana viestiä. Jotta Helsinki voisi paremmin.